30.3.2018

Missä Ohto synnytelty

Missä Ohto synnytelty,
Mesikämmen käännytelty?
Luona kuun, tykönä päivän,
Otavaisen olkapäillä.
Sieltä on maahan laskettu
Hihnoissa hopeisissa,
Kultaisissa kätkyeissä
Saanko esitellä Louhikorun Ohtoherran, ihan Ruttu vaan näin tuttujen kesken.
Ruttu on koplisten uusin jäsen ja jotenkin tässä minun pörriäisten hankinnassa on tietty kaava.

Egoa hankkiessa, olin ollut Seijaan yhteydessä, kysellyt rodusta jne.
Tiesin Egon pentueen olemassa olosta, mutta ajattelin, ettei vielä ole pennun aika - Kunnes Seija ehdotti, että kävisin kotia vailla olevaa urosta vilaisemassa. Hirrrrrveen hyvän harrastuskoiran siitä saisin. Kun vielä Heidi vinkkasi kivasta uroksesta niin olihan se mentävä katsomaan. Ja viikon päästä Ego kotiin hakemaan.
Entäs Ruttu sitten?
Kävin Seijan luona hieromassa pyrrejä. Kerroin, ettei pentukuumettani viimeaikaiset kivat pentueet helpottanut, mutta ihan vielä ei olisi pennun aika.
Seuraavana päivänä Seija lähettikin viestin, että Saijalla olisi vielä yksi kiva uros kotia vailla, käy ihmeessä katsomassa. Seuraavana päivänä Heidikin samaisesta pennusta vinkkasi. Pakkohan se oli moinen pentu käydä katsomassa ja viikon päästä kotiin hakemassa...

Ensimmäiset fiilikset Rutusta ovat varsin hyvät. Tosi mutkaton, itseensä luottava pörriäinen, joka ei elämänmuutoksesta ole ainakaan vielä ollut moksiskaan. Uusia ääniä hetki kuunnellaan, ehkä haukahdus tai kaksi mörköjen kakoittamiseksi haukahdellaan ja sitten meno jatkuu. Uudet ihmiset ovat ihan tosi jees ja rauhalliset panielivanhukset ovat superjuttuja. Egokin olisi kiva, mutta nyt pennun yrittäessä leikkiä Egon kanssa, onkin Egon alkuinnostus pennusta hävinnyt. Mutta arki on ollut varsin leppoisaa. Pentu on tyytyväine, kun hereillä ollessa on leluja tarjolla ja nukkuessa sitten kanssa nukutaan tiukasti.
Kelpo pentu, katsotaan mitä tästäkin taas tulee.

17.3.2018

Ja jos minua huvittaa lähden merelle tai viidakkoon seikkailemaan


Etelään paluu on alkanut melkoisella rytinällä. Mukaan on mahtunut pieni huolestuminen, kun pienelle spanielille puhkesi yks kaks ärhäkkä hiiva korviin ja tästä johtuen (?) koko koira oli taas todella suruisan oloinen. Nyt ovat korvat puhtaat ja pieni perkele taas omaa häntää heiluttava itsensä. Vanhalla koiralla vaan nämä yllättävät ärhäkät sairastelut pistävät vain miettimään, onkohan taustalla jotakin muuta ehkä vielä jotain vakavampaa.
Ollaan myös käyty pari kertaa tämän vuoden puolella osteopaatilla ja takapää on lähtenyt aukeamaan ihan huikeeta vauhtia. Nyt viime kerralla vain huomattiin, että Paavon niska on aivan tukossa ja osittain oli kuulemma jopa kosketusherkkä. Tuon kaltainen tukoskin voi osaltaan selittää äkillisen hiivan ja olemuksen. Kotihoidoilla ollaan kuitenkin saatu hommaa eteenpäin, kun osteopaatilla saatin niska jo reagoimaan hoitoihin.
Toistaiseksi kaikki on kuitenkin taas hyvin ja sainpa muutaman kyyneleen tirauttaa onnestakin, kun muutamana aamuna huomasin, että pieni pappapanieli venytteli takaosaansa oikein makoisasti.
Ostin tuossa jokunen kuukausi sitten koulun kautta Handy Cure hoitavalaser-laitteen ja tehnyt sillä nyt ihmiskokeita (kaikki koekaniinit ovat joutuneet toteamaan, että auttaa!) ja erityisesti Paavoa olen laitteella läpi käynyt, kun iltaisin pieni spanieli nukahtaa sohvalle vierelle. Paavolla olen käynyt läpi niin lanne ja lantion alueita ja selkärankaa ollaan laseroitu nikama nikamalta. Välillä tehon ja vaikutuksen huomaa välittömästi, kun löytää sen the kohdan lantiosta ja etutassu (sitä, mitä jyrsitään), alkaa värähdellä.
Koulussa käsiteltiin viimeksi myös aihetta nivelten mobiloisointi ja sitä, kuinka jo pelkästään varpaita pyörittelemällä saattaa saada koko kropassa ihmeitä aikaan. Pyöriteltiinkin itse omat nivelet auki aamujumpaksi ja erityisesti niskan jäykkyyden poistaminen tai helpottaminen pelkästään pottuvarmasta mobilisoimalla sai hymyn huulille.
Voin sanoa, että aamuisin minut näkee ravistelemassa koko kehoa ja pyörittelemässä varpaita jo ennen aamuteen juontia, joskos minunkin niskat ja hartiat olisivat vielä joku päivä kunnossa.

Ego on taas ollut mitä mainioin agilityssa. Tippa linssissä olen saanut juosta Egon kanssa treeneistä pois, kun olen tajunnut, miten helposti me vedettiin kokonainen rata ja vähän pidempikin puhtaasti. Itsenäisesti kun ollaan treenattu ongelma-alueita, olen saanut huokaista vain, niin mitä ongelmia? Erityisesti kepit ovat edistyneet rytinällä ja nyt ollaan siirrytty kontaktien pariin.

Sunnuntaina käytiin uimassa Sintun ja Paven siskon tytön Lotten kanssa Petbrossilla, jossa vietettiin "ui koirasi kanssa" päivää. Siispä myös minä pääsin altaaseen märkäpuvissa lillumaan. Onni oli, että toinen näistä kaveruksista rakastaa ylikaiken vinkuleluja, kun toinen taas syttyi tennispalloista. Ei tullut ongelmia, kuka hakee mitäkin vedestä. Tässäpä muutama Sintun ottama kuva.