20.7.2017

mä muistan sen kirkkaan päivän sen kesän ja sen valon häivän...

Aikaa on taas kulunut, antakoot kuvien nyt sitten kertoa meidän arjesta.

Enimmäkseen me ollaan vaan oltu töissä ja kun jostain on ilmestynyt vapaa-aikaa ollaan vihdoin yritetty valloitella näitä lähimetsiä. On löytynyt Luukki, Espoon keskuspuisto, uusia valloituksia Nuuksiosta, Sipoonkorvessakin kerran käytiin, Helsingin keskuspuistoonkin meijät huijattiin jajajajaja....


Käytiin me Karkussa pyörähtää näytelmissäkin Paven kanssa. Tuloksena EH/2, on pienen panielin alaleuka alkanut levähtää etiäpäin, tasapurennaksi purennan muuttuen. Sehän ei meijän elämää ollenkaan hidasta. Se on pieni ongellma tuomarisedille. Mutta pakkohan se on pojille kuitenkin jotain tuoda palkinnoksi mallikkaasta käyttäytymisestä. Paljon on siis syöty puruluita.
Onni on myös oma takapiha. Pojat eivät vaan ole ihan täysin käsittäneet, että siellä saa sitten energiaa purkaa niin paljon kuin vain jaksaa ja kerkiää aina kun kotona ollaan...


Sittepä olikin rankan työputken jälkeen aika pakata kimpsut ja kampsut autoon, koirat takapaksiin ja suunnaksi Hauho. Siellä oli neljän päivän jangas-leiri. Paavo pääsi jäljestämään, niin laahattua fasaania, verijäljen päässä ollutta hirvensorkkaa ja etsimään namuja Nose Workin merkeissä.
Egon kanssa kunnostauduttiin agilityssa ja ulkopuolinen ohjaaja tiivistikin pienen pyrrin melko lyhyesti "Ego on tosi jännä." Minusta Ego on nykyisin varsin hauska tapaus, nykyisin kun ollaan päästy jo tilanteeseen, ettei ohjaajalla ole enää kädet verillä radalta tullessa...

Paljon sekaan mahtui myös uimista, metsälenkkeilyä ja koirille häkkilintunakin oloa. Nukkuivat muuten parin ensimmäisen päivän jälkeen varsin tyytyväisinä, aina kun mitään ei tapahtunut.
Viimoisena päivänä oli kasvattajatäti järjestänyt TOSIvakavamieliset epämääräiset mätsärit, jossa vuodatettiin verta, hikeä (tää on tosi!) ja kyyneleitä. Kehään mentiin verenmaku suussa ja vain voitto kelpasi... No Paavohan teki sen, mitä Paavon on tehtävä näissä paikoissa ja hurmasi vanhalla päällään tuomarina olleen Beritin. Milloin lie Berit miettinyt ulkomuototuomarin uraa? Me ainakin tultais Paavon kanssa hetj' niihin näyttelyihin.
Tuloksena siis BIS-1, mitäs muutakaan. Liekkö sitten vapaanaseisottamisellakin oma osuus moiseen menestykseen...
Näyttelykuvista kiitos Siiri Hakala ja Paavon nose work-kuvasta Tiina Janka!

Leirin jälkeen ollaan kunnostauduttu agilityssa. Olen nyt virallisesti EKK:n jäsen, sain kartankin ihan seuran kentälle. Ollaan Egon kanssa jonossa ohjattuihin treeneihin, mutta niitä odotellessa pitäisi vissiin avain kentälle hankkia. No ennen tämän avaimen hankintaa, olenkin käynyt sitten ojangossa Jannin kanssa reenailee. Se kaverikoirahinta mikälie kun ei ole mitenkään päätä huimaava. Egon kanssa ollaan juostu puomia ja yksi raitaotus keksikin, miten siistii on lopussa loikata sen erivärisen loppuosan yli...
Paavon kanssa taas ollaan tehty juoksupätkää rimamaassahyppy-putki-rimamaassa ja ai että! Tuon panielin kanssa vaan on pakko lähteä hymyillen radalta pois, tuo pappapanieli ei vaan jätä vaihtoehtoja.
Ajattelin varata Paavolle osteopatia-ajan, mutta meijän vakio osteopaatti onniin kesälomalla. Onneksi huolto kuitenkin pelaa ja sain Jannin hälytettyä kranioimaan Pavea.
Sen verran vakavissani ole nyt taas tämän agilityn kanssa, että innokkaimmat fanimme voivat huomenna nähdä meidät taas aamuneljältä ojangossa. Että sillai taas nyt.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti