Vierivä kivi ei sammaloidu

os tässä alkaisin kertomaan teille kaiken mahdollisen viime aikojen tapahtumat alusta loppuun niin kirjoittaisin aiheesta romaanin, kuten opettajat minua kanustivat.

Koulussa alkoi joulukuussa työharjoittelujakso. Olin ensimmäisen kuukauden Vuokatissa Vuokatti Huskylla, ja kyllä huomasi mitenkä oikealla alalla sitä saattoikaan olla. Asuimme keskellä ei mitään pienessä mummonmökissä poikien kanssa ja jouluksi sattuneet loskapastakelit eivät juuri haitanneet, kun emme juurikaan poikien kanssa tiellä ulkoilleet.
Toki tuohon kuukauteen kuului auton juuttuminen mäkeen ja auton eikäynnistyminen kolmenkymmenen asteen pakkasissa...

Vuokatista palattuani, kerkesinkin viettämään kuukauden kuopiossa, kunnes oli taas aika lähteä, tällä kertaa Posiolle. Lähtiessäni Posiolle luvattiin Elviksen kanssa, että poika pysyy reippaana ja tullessani takaisin käydään ihan kaksistaan metsälenkillä. No Elvishän olikin päättänyt, kun äiti minut Posiolle vei, ettei häntä tältä reissulta unohdeta vaan valloitti ikeankassin, joka oli täynnä poikien leluja.

Tämä kuva löytyy miun facebooksivuilla tekstillä "Parasta kotiutumisessa on, kun saa molemmat spanielit kainaloon"

Itse Posiolla oli hauskaa. Koirien kanssa vietimme tunteja metsässä ja koirat siavatkin nauttia umpihangessa juoksemisesta, minun ottaessa lumikengät alleni. Oli mtyös joidenkin vapaapäivien jälkeen yksi pieni pyrrikin hieman väsynyt ja ihan samalla tavalla ei enää iltalenkeillä rymistelty menemään, kuin ensimmäisinä päivinä.
Oli myös jotenkin hassua netistä lueskella, kuinka etelä-suomessa oli koirista löytynyt jo punkkeja, kun itse fiilisteli aurinkoisia talvipäiviä metrien lumikinosten ympäröimänä.

Miun työhöni Posiolla kuului emännöinti Himmerkin lomakeskuksella ja hissivahtina oleminen Kiririnteillä, lisäksi pääsin tutustumaan Himmerkissä olevien turistien mukana Posion elämystarjontaa, käyden Kota Huskylla (suosittelen!), porotilalla, missä oli myös muutama erityisporo ja vessasta tullessani oli poro minua eteisessä vastassa. Lisäksi tein myös harjoittelua valkean peuran valtakunnassa ja voin sanoa, että poromiehillä on huonot jutut. Ihan huippu paikka, ihanat ihmiset ja mieli halajaisi kyllä ehdottomasti tuonne takaisin. Suosittelen jokaiselle, joka vaan miettii, mihkä sitä seuraavan lomansa sijoittaisi.

Maaliskuun puolessa välissä olikin aika palata kotiin. Kotona minua odotti reipas pieni Eevis, jonka kanssa kävimmekin sovitulla kahdenkeskisellä metsälenkillä. Kotiin palattuani, kävin viettämässä vielä siskoni kolmikymppiseksi ja hetken aikaa hyppelin jälleen Helsingissä.
Kun viimein Helsingistä kotiin palasin, olikin aika lopullisten muutosten.

Tämä kuva on otettu kotiintulopäivänäni. Seuraavana päivänä, Elvis ei enää pihalle halunnutkaan mennä.
Sain viettää Elviksen kanssa vielä yhden onnellisen päivän, tai minä olin onnellisen tietämätön Elviksen kivuista, seuraavama päivänä oli aika hyvästellä Elvis.

Elämä on kuitenkin jatkunut. Kävimme Paavon kanssa kasvattaja-Tiinan luona trimmaamassa Paavon ja viime viikonloppuna olimmekin Kouvolassa näyttelyissä tuloksella ERI/2 veteraaniluokassa.

Muuten aika on mennyt koulun, Egon terveystulosten ja uuden työpaikkani tuoman lisähaasteiden kanssa pompotellessa. Myö kun ollaan nyt sitten muuttamassa poikien kanssa kesäkuussa Espooseen työpaikkani perässä. Voin sanoa, että ois nää muuttokuviot voineet kyllä tulla pikkaiseen rauhallisempaankin saumaan, mutta kyllä tämä tästä.
Jos en muuta ole oppinut, niin kyllä asiat järjestyy, kun antaa niiden järjestyä.

Minun oma enkeli 3.1.2004-1.4.2016

Niin siinä kävi, että oli aika päättää yksi aikakausi elämästäni. Jouduimme sanomaan 1.4 Elvikselle viimeisen kerran hyvästi, Elviksen kunnon romahtaessa yllättäen edellisenä päivänä.

Tässä kuvassa on kaikki oikein. Elvis, Paavo ja metsästysreppu

Sivun alhaalta löytyy kipale, joka tuo parhaat muistot Elviksestä mieleen. Kuulin kappaleen ensimmäisenä kerran jonain kauniina kesäiltana mökillä. Tuolloin olimme vain me kaksi, minä ja Elvis.
Ja sä oot todella kaunis
Ja sä oot enemmän
Ja sä oot todella kaunis
Minun oma enkeli

Jostain syystä laulun sanat osuivat ja uppoivat. Tuon jälkeen hetkittäin, kun katselin Elvistä, saattoi laulu alkaa soida päässäni. Nyt Elviksestä todellakin tuli minun oma enkeli.

Nyt kappaletta kuunnellessa minulle tulee tuo kaunis kesämuisto mieleen. Olimme molemmat vielä aivan lapsia, vähän sähliäkin, jotka painelivat menemään räkä poskella, kieli pitkänä, söpöt kiharat vilkkuen pitkin kallioita ja hiekkateitä. Ei ollut huolia eikä tietoa tulevasta, ei kipuja kummallakaan ei mitään pahaa. Oli vain me ja ihana nuoruus. Olimme kuolemattomia jopa kaikessa voittamattomia. Me olimme me.
Tuo on se kuva ja muisto, mitä minä haluan vaalia. Lämpöä, turvallisuutta ja tärkeyttä, jota Elvis loi ympärilleen.

Nyt saavat E-pojat jälleen temmeltää yhdessä

Kiitos siis Elvis yhteisistä vuosista. Muistellessa Elvistä, vierii poskelleni vääjäämättä kyynel jos toinenkin, toki myös ikävästä, mutta ennen kaikkea onnesta. Olimme onnekkaita saadessamme elää ja vieläpä näinkin pitkään Elviksen kanssa. Kuten Elvikselle viimeiseksi sanoiksi kuiskasin "Me pysytään aina vierekkäin."

“All men have stars, but they are not the same things for different people. For some, who are travelers, the stars are guides. For others they are no more than little lights in the sky. For others, who are scholars, they are problems... But all these stars are silent.
You-You alone will have stars as no one else has them... In one of the stars I shall be living. In one of them I shall be laughing. And so it will be as if all the stars will be laughing when you look at the sky at night..You, only you, will have stars that can laugh! And when your sorrow is comforted (time soothes all sorrows) you will be content that you have known me... You will always be my friend. You will want to laugh with me. And you will sometimes open your window, so, for that pleasure... It will be as if, in place of the stars, I had given you a great number of little bells that knew how to laugh”
-The Little Prince-

Meistä kumpikin aikuiseksi kasvoi, Silti katseessas vielä on taikaa

Kuukausi sitten, 3.1, Elvis täytti vuosia. Tarkalleen ottaen Elvis täytti 12 ja pitkänmatikan kaavoja hyväksi käyttäen sain laskun lopputulokseksi sen, että Elvis on ollut osa minun elämää puolet elämästäni. Ei varmaan tule siis kennellekkään yllätykseksi, kun selitän, että Elviksellä on ihan oma erityinen paikkansa minussa.

Onneksi olkoon Elvis ja Aksu!