Meillä oli kisat.
Ensimmäinen startti enteili pahaa, se oli jotain ihan täyttä fiascoa ja sitäpä ei muistella sen enempää.
Toinen rata. Hyppysuora, jonka päässä putki. Putkeen ei tietenkään saanut mennä ja edellisellä radalla viihdytimme yleisöä, kun Ego päätti juosta samaa putkea yhä uudestaa ja uudestaan ja uudestaan... Edes talven kouluttajamme ei hirveästi uskonut mahdollisuuksimme ohittaa putkea kunnialla, mutta murskasi minun suunnitelmani, että häviänpä sitten samantien radalta. Matin mukaan, piti ottaa treenistä loppurata...
Noh hyppysuoralla Ego hyppäsi renkaan välistä, en jäänyt korjaamaan vaan jatkoin matkaan. Hitot se koira mitään putkee edes huomannut vaan juoksi just sinne minne ohjattiin. Pöytä vähän kummastutti pientä raitaeläintä, mutta pienen neuvottelun jälkeen Ego hyppäsi pöydälle, mutta ei ihan niin rauhallisesti hengaillut pöydällä kuin treeneissä... Ja siitä loppu. Siis joku rengas ja pöytä meni vähän jotain sinne päin, mutta muuten. Ego oli aikkasen näppärä.
Kolmannella radalla ohjaaja koomas ja oli auttamatta myöhässä parissa kohdassa. Joku este jäi heti alkuun välistä, mutta Egolla alkoi olla asenne kohdillaan. Ehkä pikkasen vielä haluaisin enemmän keskittymistä itse rataan, koska irtoamisestahan ei puhuttu missään vaiheessa, mutta muuten. Ei tämäkään nyt mikään hassumpi suoritus meille ollut.
Ja nyt kolme viikkoa kisojen jälkeen pääsi pitkästä aikaa treeneihin. Ratana minien SM-joukkuerata. Ja hitsit. Liekö sade vähän viilentänyt pyrrin päätä vai alkaako ne palapelin palaset loksahdella viimein paikoilleen, mutta Ego oli magee! Jos ei lasketa paria kontaktia... Muuta en osaa sanoa Ego nyt vaan on hieno.
Spanielipojat ovat sitten säikäytelleet omistajiaan tässä kesän mittaan oiken mukavasti.
Paavo sai takajalkaansa jostakin (todennäköisesti paskaisesta metsälammesta? Olisiko sitten kuitenkin karvaan jäänyt muhimaan roskia ja mutaa pesuista huolimatta) tooodella laajan ihottuman, tästä syystä Paavon takajalka ajettiin kaljuksi ja aloitettiin rasvaus. En siis viitsinyt Paavoa kesään näyttelyihin ilmoitella, kun en tiennyt kuinka nopeasti karva takaisin kasvaa, näköjään nopeasti.
Elviksellä taas takapää on reistaillut ja eläinlääkäri varattiin nyt kesäksi rokotustenkin takia, mutta samalla lekuri saa tehdä vanhuustärkin Elmarille. Toivottavasti se yksi itkuinen päivä oli vain jotain pieni ohimenevä vanhuus ajan kramppausta. Mene ja tiedä.
