Karhunpoika sairastaa, häntä hellikäämme

Lääkkehillä hoidelkaa Nalleystäväämme.
Maito tuore lämpöinen hyväks olla voisi.
Vehnäkorppu valkoinen ehkä avun toisi.

Mistä tunnistat kun koirasi on kipeä?

Kenties kuivasta turkista?
Rimojen roiskimisesta?
Vauhdin hyytymisestä joka tilanteessa?
Liikkumisen ilon puuttumisesta?
Ehkä ei niin sosiaalinen?
Tassujen nuolemisesta?

No näistä voisi jo joku tunnistaa...

Vai ehkä viimeistään siinä vaiheessa, kun lenkeillä riuhdotaan kotiin päin`, jalat ovat kropan alla, koira ei tule vastaan kotona, lenkeillä jäädään nuolemaan takareisiä, kotona nuollaan jakuvasti kaikkia tassuja ja autoon ei hypätä ainakaan mielellään? Kyllä minäkin tajusin asian tässä vaiheessa.

Patjaksensa parahin matto levitellään,
peitteheksi toinenkin kääritähän hellään.
Laulu kaunis lauletaan univirreksensä,
itse käymme uinumaan hänen vierellensä.
Varasin hierojan taas Paavolle ja äsken koira hierottiin. Mitään hirvittävän pahoja jumeja ei löytynyt, mutta takaosasta löytyi silti jälleen jumeja. Lantio/ristiselkää hierottaessa Paavo erityisesti reagoi, mutta jälleen oikealta puolelta löytyi myös pari muuta jumia.
Hieroja suositteli lisäravintoa nivelille ja sitä toivottavasti saadaan pian (kyseiseltä hierojalta tilasin...) lisäksi olen yrittänyt tämän viikon ajan uittaa Paavoa niin paljon kuin mahdollista ja uintisuoritusten jälkeen piimää naamaan.

Paavon turkkihan on kuivunut tässä pikku hiljaa, vaikka kuinka olen öljyä tunkenut koirien ruokiin entiseen malliin. Sen jälkeen kun Paavo pamautti takaosansa ensimmäisen kerran, ei vauhdista ole ollut tietoakaan, rimoja on alettua roiskia radalla ja mitä näitä nyt on ollut. On varmaan ihan oikeutettua, että saan ihan pikkasen soimata itseäni, että olisihan nuo kivut pitänyt tajuta aikaisemmin. Joku kello jossakin olis saanut edes pienesti kilahtaa, mielellään toki yhtä ärsyttävällä äänellä kuin herätyskelloni aamulla. Mutta ei, se on ohimenevää... kunto on huono... uiminen kuivattaa... helle hidastaa... syitä löytyy vaikka millä.
Noh, nyt ovat jumit poissa. Tarkkaillaan tilannetta pari päivää ja jos homma alkaa näyttää hyvältä niin sitten ei tarvitse mennä lekurille, mutta... Tarkkailen _hyvin_ intensiivisesti tilannetta. Ilman tekosyitä ja selityksiä.
Vanhuus ei tule yksinään. Kai se on todettava.

Vahtikoira vartio uskollisna meitä,
kunnes koittaa aamunkoi, hän ei meitä heitä.
Uni paras lääke on, siitä nauttikaamme.
Nalle-raukan kuntohon aamuksi jo saamme.

Pidä varasi ettet päästä asioita kasvamaan liian suuriksi

Ego ja äippä Aune, tuo etäisyys oli ihan ok molemmista
Olen ihan kokonaan unohtanut mainita, että kävimmehän me myös Kotkassa jokunen aika sitten Seijan luona. Siellä meitä odottikin lähes kuusiviikkoiset pyrrinpennut (Egon pikkuveljiä ja -siskoja) ja muu poppoo. Kiitokset Seijalle toooodella hyvästä salaatista ja muusta ruuasta, niin ja meidän vastaanotosta (: Kivaa oli nähdä pitkästä aikaa, vaikka äiti ja poika eivät toistensa kohtaamisesta olleet ihan niin riemuissaan.
psst!Egon arvostelut löytyvät nyt näyttelypäivityksien yhteydestä!

Laatu ratkaisee, ei määrä

Eilen hyppäsin suoraan töistä Karkkuun lähtevään kyytiimme, määränpäänä springerspanieleiden erikoisnäyttely. Ego sai viettää päivän veljeni ja hänen tyttöystävänsä seurassa, kun taas spanielipojat lähtivät tapaamaan sukulaisiaan. Päivä oli kuuma, Paavo otti homman tosi Paavomaisesti ollen kehässäkin vähän jossain muissa maailmoissa, mutta tulos oli kuitenkin ERI ja lopulta luokkasijoitus 2 seitsemästä uroksesta. Ei ollenkaan paha. Arvostelua en käännä, ihan vain siksi, että tykkään kovasti arvostelussa esiintyvästä "lovely" - sanasta.

"Lovely type of dog. Lovely outline. Nice head & expression. Good strong neck. Good shoulders front and gone. Good strong hind quarters. Shown in lovely coat & good hard condition. Moved well."
Tuom. Joy Hartley Tulos: ERI/2

Anna mun viedä, määränpää löytyy sieltä

Eilen oltiin treenaamassa helteestä huolimatta ja vähän se näkyi pojissa.

Paavoa sai jo lämmittelyissä raahata perässää, joten ilmoitin ohjaajalle, että tehdään vaan jotain pientä ja miniesteillä. Ensimmäisellä kierroksella näkyi selkeästi pientä lahnailua, mutta kun ilta eteni viileämmäksi vauhti vain koveni ja Paavo oli magee. Ainahan se on.

Ego sen sijaan keksi ihan omia kuvioita ja ohjaaja menetti toivonsa tuohon elikkoon viimeistään siinä vaiheessa, kun pyrrin hampaat löytyivät vatsastani ja treenien päätteksi oli rystysessäkin pitkästä aikaa reikä. Hyviä pätkiä oli, mutta se yksi este kuumotti raidallisen nupin ihan sekaisin. MIKSI se muka pitäisi suorittaa takaa, kun helpommalla pääsee posottamalla se suoraan? Nii-in, ei saatu neuvoteltua, että juuri sen esteen voi mennä takaa, vaikka ennen sitä suoritettaisiin muutama muukin este. Toinen takaakierto toisella esteellä onnistui ongelmitta.

Tänään olin oikein pätevä koiranomistaja ja keittelin kanansydämiä ja suuntasin kohti hallia. Treenattiin kontakteja.

Ja voi että. Ego sai kyllä eilisen anteeksi ihan täysin tämän päivän näytöillään.
Puomi oli niin priimaa ettei mitään järkeä. Varsinkin se sai minussa pienen onnistumisen tunteen, kun Egon mielestä kontaktin "ottaminen" oli ihan mahtavinta ikinä ja minulla oli oikeastaan lieviä vaikeuksia saada pyrri pois kontaktipinnalta.
Aa ja keinu menivät nekin ihan superisti, jos ei oteta mukaan ensimmäisiä suorituksia. Pieni raidallinen saisi vielä opetella että ensimmäiselläkään kerralla se aan harja ei ole mikään hyppyeste tai että keinulla ei ole tarkoitus hypätä edessä seisovan ohjaajan niskaan. Henkilövahingoilta onneksi vältyttiin, mutta vähän pitää vielä treenata malttia tietyissä asioissa.

Ja Paavo nyt oli Paavo. Meillä mitään kontaktiongelmia ole.

Tässä on oikea asenne jopa agikentälle