27.11.2010

Mul taas vähä vähemmän on aikaa hepuliin, hepuliin

Joo-o. Hyviä uutisia niille, jotka kuvia kaipaavat: löysin kamerani laturin. Akut ovat kovasti latautumassa ja koska ilma on noin hehkeä niin saatatte saada talvisia kuvia pörriäisestä ja punavalkeista otuksista.
Tämän päivän suunnitelma olisi trimmata pojat [no Ego lähinnä vaan harjailla, tai voisi sille kai kivan keesin selkään vetäistä...] ja jos oikeen ahkerana pysyn niin ottaa piiitkästä aikaa posekuvia. Ja Egohan siis pääsee ekaa kertaa kokeilemaan posetusta. Puolueeton mielipiteenihän on, että Egosta kasvaa kyllä ehkäpä hienoin pörriäinen ikin joten täytyyhän pojan opetella malttaa seistä paikoillaan. Kyllä pyrrit on helppoja, ei trimmausta ennen näyttelyä, eikä kehässä mitään onnetonta späpellystä asentoihin. Okei joo, olen alkanut opettaa Paavoa vaapaaseen seisontaan, koska ainakin Elvis näyttää heti paljonpaljon upeammalta vapaasti seistessään kuin seisotettuna.

Oltiin viikon aikana vikoissa pienenkamalankaikuvansurisevantolpallisen hallin treeneissä. Seuramme on löytänyt uuden isomman hallin aivan tuosta meidän vierestä, joten kevätkaudelle olisi kai investoitava avain halliin.
Treenit piti Miira ja tehtävät olivat varsin yksinkertaisia. Ja siihen se homma kaatui. Viime viikolla tuskailin rataantutuessa, kuinka me koskaan selvitään enempää kuin kaksi estettä kerralla. Se luo mulle sellaiseen asenteen, että perkele.
Nyt liikuskelein rataantutustuessa partaani naureskellen ja ajattelin vain, että helpponakki.

No ei ollut. Ensinäkin Paavolla oli taas sellainen päivä, että minähän luen pienetkin liikkeet ja seuraan niitä, enkä takuulla irtoa päättäväisesti pelkästä käden huiskaisusta yhtään minnekään. Tähän kun lisättiin kartturin löysäily niin katastrofin ainekset olivat valmiit.
Tuossa hallissa mua vaan häiritsee kamalasti se, että Paavo on normaalia hitaampia. Pystyn edistämään hallissa ihan törkeesti koiran edelle ja se ei ole hyvä. Liika on liikaa.
Radan loppuosassa meinaan kerkesin huoletta tehdä KAKSI persjättöä ilman, että lisäsin edes huippuvauhdin töppösiini. Kentällä moisestä unelmointi olisi saanut niskavillani pystyyn ja ajattelemaan jotain toista edes teoreettisesti mahdollisempaa ideaa.
Mutta hyvät treenit taas olivat juu.

18.11.2010

Kokeile vain, hämmästy vain

Hengissä. Saapuva pimeys, jatkuva ällöttävä lumisade, liukkaat tiet, turhat aikaiset herätykset, myöhäiset nukkumaanmenoajat ja muut sellaiset muuttujat planeettojen asennoista lähtien ovat vaan saaneet tämän tytön totaalisen laiskaksi.

Pennun kanssa käytiin lekurilla. Kaikki ok ja painoa oli sisaruksia vähän vähemmän. En kyllä silti sanoisi, että pikkunen tuo koira olisi, ehei. Kaikki Egon nähneet ovat jo 14vk pörriäisestä sitä mieltä, että aivan selkeä maxi on kasvamassa. Toivoa sopii. Kuopiokierroskin käytiin pittuisen kanssa ihan kaksin ja vähän aluksi jänskätti. Niin jännää, että piti ensimmäinen bussimatka piipata. On se muuten pikkukoiran omistajilla halpaa. Ei tarvinnut maksaa koirasta, koska pystyin pitää sen sylissä. Kyllä minä vain aina joudun joka hemmetin kerta maksamaan Paavosta, vaikka ihan hyvin pikkuinen spanielikin menisi sylissä. Ainakin Paavon mielestä. Nih.
Muuten pentu elää pennunelämää. Tuhotaan kaikki eteen tuleva ja suusta löytyy kaikki kielletty ja kiva.

Paavon kanssa eksyttiin eilen ihan kahdestaan agitreeneihin. Treenejä piti Huppusen Kati ja teemana oli pitkät välimatkat, joiden jälkeen jarrutteluhommia ja sarjaesteelle lähestymisiä ja muita pikkumukavuuksia. Pätkiin tutustuessa huokailin ja näin jo päässäni, kuinka koira viilettää kauhistuttavan monta kertaa vääriin paikkoihin tai venyttää mutkansa ihan luvattoman rumiksi, mutta... Kartturikin oli tällä kerralla syystä tai toisesta ihan liekeissä ja ei ongelmia. Päinvastoin. Kouluttajakin huokaili, että menoamme katsoessa tuli ihan kylmät väreet, että niin. Vähän harmitti, kun olemattoman treenamisen takia [mm] en kehdannut ilmoittaa koiraa Varkauteen, mutta onhan itsenäisyyspäivänä vielä Joensuussa kisat. Sieltä napataan serti. Piste.

Meidän elämä muuten menee kesää odotellessa.

5.11.2010

Se saattoi olla mikä tahansa. Eikä kukaan tiennyt mihin se sopi, ennen kuin melkein koko kuva oli valmis

No nyt on hiljaista kaikkialla. Allekirjoittanut kärsi ja kärsii edelleenkin syysflunssasta ja viime viikolla lähti ääni pariksi päiväksi kokonaan.
Koirilla oli siis kunnon löhöiöy viikko. Pentu tutustui naksuttelun saloihin ja Paavo pääsi kiertelee jakkaraa ilman ääniohjausta. Hienoja poikia.
Pennusta on tulossa koira. Ulkonäöltään koira on melko jalkaisa ja pöwwöturkki on alkanut hieman harventua.
Jonkun viikonlopun vietin isäni luona Jyväskylässä ja Pulla pääsi mukaani viettämään kaksinkeskistä laatuaikaa. Penneli jäi ystäväni hoiviin ja kaverini oli kolmenkin päivän jälkeen sitä mieltä, että hänen laukussaan olisi tilaa yhdelle Egolle...
Hyö olivat kuulemma käyneet keskustan lähettyvillä kävelyllä ja komentit olivat edelleen supikoirasta sudenpentuun. Olipa joku mies lähettänyt kasvattajalle terveisiä ja sanonut, että nyt on hienonnäköisen ja "oikean" rodun valinnut kasvatettavakseen. Niin että tällaiset terkut Seijalle! Unohtui mainita pentueen blogissa tällainen viesti.

Tällä viikolla oltiin pitkästä aikaa agiharkoissa ja meillä oli oikea kouluttajamme paikalla. Kouluttajamme on tällä hetkellä työssäoppimassa toisaalla, joten hänet nähdään seuraavan kerran ymmärtääkseni vasta joulun jälkeen.
Mutta olli hyvät treenit. Viikonlopun aikana oli ollut Mikko Nurmen ylimääräistä koulutusta, johon en itse päässyt Jyväskylän vierailun takia. Tehtiin Mikon tekemiä ratoja ja voi pojat.
Flunssa oli tehnyt tehtävänsä. Koiralla oli virtaa ja Paavo oli upea, mutta ohjaaja kusi koko homman ainakin kerrankin. Saatiin tehtyä kuitenkin ihan superpätkiä, kun kartturi vain pysyi tomerana ja Paavon mutkat juoksusuorien jälkeen olivat niin napit, ettei toista. Nyt kun olin päättänyt ja pakottanut itseni menemään nappaamaan melkein nenästä kiinni koiraa enkä ain huitonut käsillä "mene vaan" käskyttäen.

Kouluttajamme, Jenni, oli juuri sellainen, mitä kaivataan. Kun halusin päästä helpolla "UUDESTAAN!!!!" kuului käsky, kun muutaman askeleen ajattelin säästää saattelussa tai muutamassa mutkassa lähes pysähdyin... Jenni sanoikin, että hän ei päästä meitä luistamaan saatteluista ja toinen on sitten se mun käsi... ei ne eivät ole ylhäällä enää, siihen pantiin stoppi kesällä, mutta ne ovat kovin eloisat.

Pentunenkin pääsi halliin ja nyt keskityttiin vaan kahden riman yli juoksemista niin lujaa kuin lähtee. Hyvin pentu rentoutuu alkujännityksen jälkeen ja pystyttiin juoksemisen jälkeen harjoitella lähdössä pysymistä. Siinä meidän salaisuus, me pysytään lähdössä pennusta lähtien.