25.10.2010

Eräitä asioita ei pidä ajatella, ei saa pohtia liian paljon.

Varoitus. Nyt tulee niin laatukuvia ettei toista.



Soturit esittäytyy vasemmalta: Elvis, Ego, Reetta, Paavo


Ja koko jengi istuu ensimmäsenä iltana





Ego 10vk ihastuttamassa vieraita


Mutta välillä väsy yllättää

Ego tänään [11vk]



23.10.2010

Joskus tarvitaan aikaa.

-Toisinaan kestää mahdottoman kauan,ennen
kuin valkenee


Pitkä päivityskatko, kun tuntuu siltä, ettei ole mitään kerrottavaa ja sitten taas toisaalta ei tiedä yhtään mistä aloittaisi kertomisen, kun olisi niin paljon kaikkea jännää. Tästäkin postauksesta varmaan unohtuu kaikki oleellinen.

Viime viikolla alkoi talvitreenit. Lyhyesti kerrottuna, aluksi tehtiin Minien mm-fiinaliradan alkua hieman turhankin lyhyillä väleillä [se halli on _pieni_]. Meni hyvin, mitä nyt aluksi kouluttajamme selitti "ei ehkä fiksuin ratkaisu, se kun ei irtoa". Hmm... Ei irtoa. Jännästi koira taas toisella puolella hallia viilettää, mutta juu, eihän se irtoa. No joo muuttui kommentit treenin loppuvaiheessa "se kun irtoaa noin hyvin, niin sun pitää yrittää pitää sitä hanskassa enemmän". No nyt alkaa kuulostaa lupaavalta.
Treenit meni hyvin. Enää ei ole mitään teemoja vaan ihan vaan ratoja ja pätkiä, ainakin jos siihen kertaan perustan näkemykseni. Muut ryhmäläisistä ovat mini-medi III-koirakoita, että silleen. Tosin jos yhtään saan kehuskella niin oltiin Pullan kanssa ainoita, jotka saivat viimeiset pätkä alusta loppuun asti puhtaasti ekalla kerralla. Nih.
Ja kontaktit otetettiin upeasti, erityisesti puomi.

Ja mitä muuta elämäämme kuuluu? Ei niin mitään. Pennun kanssa opetellaan elämään koiriksi ja Paavo saa olla se malliesimerkki.

Pennun kanssa ollaan treenattu lähinnä näitä perusjuttuja, istumista, paikalla oloa, maahan menoa ja sitten leikkien yhteydessä tehty eri agikuvioita. Jakkaran kiertäminen onkin vasta hauskaa.
Voin vaan todeta, että jos ja kun pidän Elvista nopeana oppijana niin en kyllä tiedä oikeaa aikailmaisua tuon pennun oppimiskyvylle. Muutama toisto ja pentu tarjoaa jo itse liikettä. Malttaminen on vähän hakusessa, mutta ruokakipon kanssa ollaan tehty paljon töitä ja pikkuhiljaa poika ymmärtää, ettei ruokaa tulee jos varastaa käskystä.

Vietettiin pari päivää hirvimetsälläkin. Egoa olen yrittänyt sosiaalistaa parhaani mukaan eri tilanteissa eri paikoissa eri ihmisiin ja nythän sitä saikin poika kerralla oikein kunnolla ihmiskontaktia. Olihan se jännä huomata, kuinka muka ronskit metsämiehet olivat ihan myytyjä tälle pikkuvekaralle ja tämä vekara oli ihan myyty vieraisiin.
Paavon kanssa vietettiin myös laatuaikaa, sillä erinäisten sattumusten kautta, Paavo pääsi leikkimään hetkeksi hirvikoiraa. Ja voi sitä intoa, kun pääsi metsään vapaaksi, ilman sitä riiviötä roikkumassa korvissa ja kun mukana oli vielä isäkin...
Tulipahan sitten kommenttia, että Paavon hakukuvio on kuin harmaalla, mutta vain huomattavasti tehokkaampaa. Kiitos vaan kohteliaisuudesta[?].

Ja nyt on kyllä taas kaikkea kuultu. Rotuarvailujahan sain kuulla koiristani.
Paavoa veikattiin gordoniksi. Ihan on hei näköinen!
Ego taas sai rodukseen leobergiä, belggaria ja ööh... en muista. Kaikki olivat sitä mieltä, että Ego näyttää tällä hetkellä supikoiralta. Ja kun Ego makaa selällään korvien "noustessa pystyyn", pentu näyttää ihan lepakolta. Että silleen. Kyseessä on siis oikeasti ihan koira.
Ego pääsi myös tutustumaan 10kk glenniin. Ego on suorastaan hävettävän vähän saanut tehdä tuttavuutta muihin koiriin ja nytkin hieman jänskätti innokas terrieri.

Niin että tällaista tänään.

17.10.2010

Saattaa mennä monta päivää, etten sua ymmärrä

Silti antais tuntiakaan pois en niistä päivistä




Huhhuh. Niin siinä vaan taas kävi, että Pullanen täyttää tänään vuosia. Ikää herralta löytyy jo 4! Pennun tulon jälkeen Paavo on alkanut muistuttaa aikuista koiraa, ei hirveästi, mutta on se nyt sentään hieman aikuisempi kuin tuo penneli.
Tavoite oli, että kun kirjoitan tätä synttäri-ihkutusta voisin sanoa, että agilityssa ollaan noustu vihdoin ykkösistä ylöspäin. No näin ei valitettavasti käynyt, mutta saavutettu ollaan ja paljon tämän vuoden aikana. Viime vuonna tähän aikaan Paavon päässä vaan naksahti joku juttu paikoilleen ja nyt sitten ollaan vietetty aivan loistava vuosi!
Ihana koira, ei voi muuta sanoa. Hirveästi en ole enää tämän vuoden loppupuolella enää ärräpäitä käyttämään... tai oikeastaan nyt tarkemmin muistellessa pennun tulon jälkeen Paavo on menettänyt korvansa. Pitänee viettää enemmän kahden keskistä laatuaikaa otuksen kanssa hieman enemmän.
Paavo on.

10.10.2010

Vahinko, että jännittävä loppuu aina silloin, kun ei enää pelkää vaan voi lopultakin pitää hauskaa

Kisaraportointi:

Kaksi starttia. Luulin meneväni Elina Hannikaisen radoilla, mutta huomasinkin Rauno Virran seisomassa keskellä kenttää. No käy se näinkin.

Ensimmäinen startti. Voi hyvää päivää sentään. Paavo pääti tehdä omat kierroksensa. Siis kävi haukkumassa tuomarin ja siinä samassa tutustumassa itseksekseen rataan, että osaa sitten loput esteet mennä mun kanssa ongelmitta. Olin kuullut, että ihanneaika olisi tiukka [mutta noh], joten vaikka kuinka uskon koirani pinkovan melko vikkelään radalla niin olin sata varma, että yliaikaa tuloksen saadessamme tästä olisi tulossa. Siksipä en edes olisi välttämättä tulosta halunnut...
Koira ei ollut missään hanskassa ja koska koira oli jo prkl kerran lähtenyt käsistä niin ohjaaja vähän löysäili "mene vaan..." oli aika yleinen käsky radalla ja voitte uskoa, että siinä missä piti kääntyä tiukasti niin silloin ei käännytty tiukasti.
No joo, ainakin se irtosi! Ei puhettakaan varkauden kisojen pienestä epävarmuudesta ja jumituksesta.
Alla oheinen pätkä, jonka ansiosta treeniryhmäläiseni tulivat päivittelemään, pitäisi joskus ihan vaan kokeilla seistä keskellä kenttää ja ohjata koiraa sieltä.
Pätkä alkaa putkelta. Punainen koiran menemä reitti, sininen ohjaajan kulkema reitti keinulle. Ja hyvin onnistui!



Ja loppurata mentiin siis niin ikään virheittä maaliin... tai näin ohjaaja luuli. Kymppi radalta. Siis joku virhe siellä sittenkin oli käynyt. Nyt saatte jännityksellä odottaa, että mikähän femma sieltä oli yllättäen ropsahtanut. Meinaan, kun radalta tulin olin niin ylpeä koiran kontakteista. Upeat, etenkin puomin ylösmenot olivat niin selkeät neljän tassun otokset ettei toista! Ollaan siis petrattu kesällä ainakin jossain ongelmassamme.

Tulokseksi siis 10vp ja -3 ja risat. Ei siis yliaikaa sittenkään, vaikka alussa tosiaan kierrettiin kenttä kokonaan läpi!

Seuraava rata. Ohjaaja villitsi sisällään nukkuvaa asennetta ja voi että radalla oli kyllä niin voittajafiilis ettei tosikaan. Olin päättänyt, että nyt se koira vaikka raahaa radan mun perässä, mutta jumaliste se pysyy mun kädessä!
Ja pysyihän se, aina siihen asti, kun ohjaaja hämmentyi aalla. Koira ponkaisi jostain aika korkealta aalta jatkaakseen matkaa ja siinä vaiheessa pieni ajatus "kyllä se perässä kääntyy" [loppu juoksu"suora" odotti, joten etumatka olisi ollut suotavaa], mutta eipä kääntynytkään. Vaan bongasi syöttiputken, jonka olin tiedostanut ratapiirrosta katsellessa ja vielä rataantutustumisessa ja vielä radalle mentäessä. Se oli nimenomaan se kohta, jonka olin päättänyt ennen radalle menoa ottaa erityis huolella.
Mutta mitä vielä. Ei se koira putkeen asti kerennyt, mutta kerkesi ohittaa seuraavan esteen ja kun otin koiran takaisin, hyppäsi esteen väärästä suunnasta.
Noh loppuradalla juoksusuoran käännöskohdassa oli taas yksi putkisyötti [tai ei se olisi ollut mikään syötti, ellei sattuisi omistamaan tuollaista vähän enemmän putkille lämpenevää koiraa] ja päätin, että tää me sentään handlataan. Varmistin vähän liikaa ja ykskaks nytkähtäminen etiäpäin takasi riman tipahtamisen, koiran hämmentymisen ja ohjaajan totaalisen hetkellisen jäätymisen.
Niinpä peitin keppien alun ja siinä sitten otettiin kepit alusta. Mutta jälleen. Keppien jälkeen leikka lähettäessä koiraa renkaalle [kaukana ovat ne päivät, kun rengas tuotti harmaita hiuksia] ja siitä sitten kahden esteen juoksusuora koiran fiilistellessä edellä.

No joo hammastahan sitä piti purra radan jälkeen. Jälleen tehtävissä oleva rata ja videota katsellessa oli taas ihana huomata, kuinka yleisö on taas Paavon menossa mukana. "EIKÄ!" Kuului tosin radallekin asti, kun hylly pamahti radalta. Lisäksi huokailut "siinä meni voittaja" "Voi harmi" "Pitäis saada ottaa uusiksi" ja muut harmistuneet kommentit pelastivat hieman harmistustani.

Koska kyseessä oli oman seuran kisat, on tapana laittaa hyllynkin saaneille aika, jos vain se on missään määrin vertailukelpoinen. Ja lappusta katsoessa ja tuloksen saaneiden aikoja vertaillesssa ei kai sitä voinut kuin taas vaan kohauttaa olkia. Esteen kierron ja keppijumituksesta huolimatta aikamme olisi nopealla vilkaisulla ollut radan nopein tai toisiksi nopein. En niitä kymmenyksiä vahdannut niin tarkasti. Niin että uusinnan olisin minäkin halunnut!

Ja sitten siihen, mitä meinasin ennen kuin sain tuloslappuset käteen, hehkuttaa blogissa. Nimittäin kontaktit! Olin niin tyytyväinen koiran kontakteihin, ettei tosikaan. Mutta sitten tuli todellisuus. Molempiin lappuihin oli heitetty virhe puomin alasmenosta ja olen sata varma, että Paavo todellakin hyllyradalla otti huolelliset juoksukontaktit. Ehkä kuva tarkoittaa sillä radalla aan alastuloa. Sen kontaktista en menisi takuuseen.
Mutta siis ekallakin radalla oli tullut kontaktivirhe. Prkl. Ja minä kun niin hehkuin tyytyväisyyttä, että vaikka pakka oli muuten sekaisin niin kontaktit onnistui. No ei näköjään onnistunut. Mutta KEINU onnistui. KEINU oli hieno. KEINU oli nopea. KEINU ei pissannut. Ja se oli se seuran KEVYT keinu. Jotain hyvää on löydettävä.

Ja nopea pentupäivitys. Alkuhämmennyksestä on selkeästi päästy, sillä ktuota piraijaa pitää olla kokoajan kyttäämässä, milloin tuolin jalat, milloin laukut, milloin omat varpaat ja milloin mikäkin kyseisen pallon kohteena. Spanieliosasto on pitänyt puoliaan melko kiitettävästi. Elvis tosin on reagoinut pentuun niin, että pysyy mielummin pois pennun tieltä kuin osuu nokat vastakkain Egon kanssa. Tarkoittaa siis sitä, että koira liikkuu omassa talossaan mahdollisimman seinien lähettyvillä tai vaihtoehtoisesti sohvan vieressä. Mutta pennulla ei ole mitään asiaa Elviksen luiden ja ruokakipon lähelle. Se on tehty selväksi. Ja keittiöön rynniessä on ihan turha mennä Elviksen ohi. Silloin tulee murinaa.
Paavo taas on jo hieman innostunut leikkimään pennun kanssa. Huonopuoli hommassa on se, että leikki ei ole äänetöntä kummankaan osalta, eli leikkihetket on vietettävä metsässä. Myös Paavo on tehnyt pennulle selväksi, että Paavon luihin [jos Paavo edes ajattelee, että luut ovat hänen] ei kosketa. Sängylle tuleminen on ehdottoman kiellettyä, paitsi jos minä (öiksi, jotta herään pennun herätessä... voitte uskoa, että naaman nuoleminen/pureminen on aika tehokas herätyskello] pennun sänkyyn nostan. Silloin voi nuttua ihan vieretysten.

Yhteiselo on siis lähtenyt käyntiin oikein mallikkaasti ja Ego pääsi kisoihin turistiksi katselemaan tulevaisuuttaan. Monet ihmiset ihastelivat karvapalloa ja hyvin Ego sieti pienestä jännityksestä huolimatta vieraat ihmiset, kunhan vain sai olla "turvassa". Siis joko jalkojen välissä tai sylissä.
Lenkit ovat kohdistuneet lähimetsään. Tuolloin ollaan treenattu luoksetuloja ja myös Paavo tykkää tästä yksinkertaisesta treenistä. Namia tarjolla tai vaihtoehtoisesti joku karahko maasta.
Ollaan myös ruokailun yhteydessä opeteltu istumaan ja hieman malttamaan. Malttaminen on tosin tuosta pojasta kaukana, mutta eiköhän se vielä joskus pysy paikoillaan sekunnin pidempään.
Kuvia ei ole tarjota vielä, sillä kamera elää taas omaa elämäänsä virrankäytön kanssa, joten...

8.10.2010

Minä hoidan sinua ja rakastan sinua. Saat nukkua yöllä minun tyynylläni.

Ja sitten kun kasvat suuremmaksi ja alat pitää minusta, saat uida kanssani meressä.


Niin siinä kävi, että tänään käytiin hakemassa uusi jäsen laumaamme. Koplaroturit ovat taas ehjä kokonaisuus siis.
Ja laumamme uusin jääsen on viralliselta nimeltään Tottakai Reissumies tuttujen kesken Ego vaan. Kyseessä ei ole walesi [hahhahaha, kukaan täyrjärkinen ihminen ei kestäisi kolmea walesiurosta, ei sitten millään] vaan lyhytkarvainen pyreneittenpaimenkoira. Pyrristä olen haaveillut... ööääh... ööh... no pitkään ja pari viikkoa sitten varmistui, että sellainen mulle olisi oikeasti piakkoin tulossa. Pentueen eriparijalkainen otus, joka tykkää kovasti keskustella ihmisten kanssa. Tarkoitus olisi että tästä piipittäjästä tulisi hiljainen koira näin alkuun ainakin kerrostaloon, että siitäpä lähdetään sitten pohtimaan tarvitseeko kaikkeen sanoa oma mielipide.

Alku nuuskuttelujen jälkeen isot pojat olivat sinut asian kanssa, että joku tuommoinen karvapallo täällä nyt hetken aikaa luuhaa. Voi sitä järkytystä, kun ne tajuavat, että tuo ääntelevä pölypallo on tullut jäädäkseen. Paavo suostui jopa äsken jakamaan luunkin Egon kanssa. Ego vaan oli lopussa hieman sitä mieltä, että luu on vain hänen. Paavo haki isomman luun lelukopasta.

Pentunen on siis kotiutunut yllättävän hyvin. Oli se kyllä huomattava, että kuten Seijakin pentua hakiessa sanoi, korvatulpat olisivat ainakin osan matkaan olleet tarpeeseen. En voi ymmärtää, miten pienestä koirasta voi lähteä niin monipuolisesti kovia ja vinkuvia ääniä. Nyt pentu on hiljaa, nukkuu vihdoin.

(kuvia tulossa huomenna samalla kun päivittelen kisoista ja löydän piuhat kameraan)

5.10.2010

Älä vain lue lapsille mitään, mikä antaa meistä huonon kuvan. Sano mieluummin "viiva, viiva, viiva".

Nyt ollaan pidetty taukoa ihan kaikesta ja otettu rennosti. Paavo tosin näyttää toisinaan entistäkin surullisemmalta, joten ihan vähän ollaan kierrelty jakkaraa.

Tänään lenkillä, meitä vastaan tulikin sitten melkoisesti sellaisia noh ei niin järkeviä ja suomea tajuavia ihmisiä, jotka Paavonkin mielestä ovat kamalia.
Ensinäkin
a) Kuka prkl muka on sanonut, että jos koira on spanieli, sitä on lupa tulla lupaa kysymättä kopeloimaan päästä, naama typerässä virneessä?
b) Ja vaikka sen luvan kysyykin niin kannattaa jäädä odottaa vastausta
c) Jos oma Fifi ei ole hallinnassa niin on ihan kohteliasta olla antamatta sen Fifin tulla perseeseen kiinni
d) Jos omalla Mustilla on taipumuksia hyökkäillä toisten koirien kimppuun niin olisiko mahdollista, jos sen Mustin ei annettaisi jäädä keskelle jalkakäytävää kyttäilemään?
e) Ja vaikka se oma Murre on kiltti ja innokas leikkijä, voin sanoa, että kaikki eivät välttämättä ole.

Oli siis kiva lenkki. Ensiksi tulee äiti lapsineen ja kuulen jo kaukaa "oi lapset menkää vain silittämään kilttiä koiraa". Joo tulkaa vaan oikeen rynnimällä ja kiljuen jos haluatte kiltilta haukultani hammasta. Paavo ei oikein noista yli-innokkaista tenavista hihnalenkin aikaa voi sietää.
Seuraavaksi tulikin sitten joku hieman jotain muuta kuin muumilimua nauttinut herrasmies paikalle, joka oli kuristaa Paavon yrittäessään istuttaa koiraani samalla kun minä omissa maailmoissani pohdin kuinka päästä miehen ohi. Juu, kaunista tekstiähän siinä kuului sitten loppupeleissä molemmin puolin, että silleen.

Ja sitten ne Fifien omistajat! Musta tuntuu, että mulla on Nepalin vaarallisimmat koirat [tai no koira], sillä olen aina kaikille huutamassa, että älä prkl päästä sitä tämän luokse. Viime talvena Fifit jättivät Paavon rauhaan, kun eräs täti päästi taas hampaat irvessä räksyttävän karvapallonsa Paavon kylkeen ohitustilanteessa. Siinä vaiheessa en enää jaksanut ja löysäsin Paavon remmin ja noh... karvapallo sai kyytiä. Muutenhan Paavo ei vastaantulevista koirista välitä, mutta jos ne tulevat kosketus etäisyydelle niin sitten...

Sitten nämä hyökkäilevät koirat, jotka jäävät kyttäilemään keskelle jalkakäytävää. Siinähän taas eroteltiin bortsu ja Paavo toisistaan, kun kyseinen otus päätti iloisesti hyökätä Paavon kimppuun. Henkilövahingoilta vältyttiin.

Lopuksi tulikin sitten vapaana juossut koira luoksemme. Innokas ja jopa minäkin huomasin, että vaaraton, mutta aiemmasta katutappelusta viisastuneena Paavo ei päälle juoksevaa koiraa ottanutkaan iloisesti vastaan "joo tää ihan kiltti". No jooh...
No joo, tappelusa ei saatu aikaiseksi, mutta vapaana ollut nuori uros oli kyllä hieman hämmentynyt, kun vastaukseksi leikkiin olikin tullut hammasta. Aika jännä.

Ja kyllä vain, Paavo oikeasti mitä ihanin ja kiltein ja koira lenkeillä, kunhan kaikki muutkin tajuaisivat ne käytöstavat...